Noh yritän kirjotella olotilaani  tänne...En tajua mitä mun pitää tehdä.Välillä toivon kuolevani , koska elämä näyttää tulevaisuudes niin toivottomalta.
Yritän parantaa tapojani. Vanhemmat kehottaa olla ahkerana , ja yritän koko aijan. Kukaa ei vaan tajua , miltä tuntuu kamppailla masennuksen parissa.
Kukaa ei tajua miltä tuntuu tällänen kauhea olo , mitä kukaan ei voi selittää.Joka päivä pitää painia tämän kans...
Joidenki mielestä varmaan tuntuu typerältä valittaa masennuksesta.
Kaikki sanoo , että tämä on vain ohi menevää ja ihan pikku juttu.
Eikö kukaa tajua , että oon MONESTI kertonu miltä musta tuntuu.
Vanhemmille oon itkeny joskus . Miksi teen sitä enää , miksi mun pitäis vuodattaa ja itkeä tuskaa joillekki , joita ei varmastikkaa kiinnosta tää asia ?
En mä vaan tiedä....

Itsetuho on ollu mun mielessä melkein joka päivä , oon kertonu tästä , mutta näköjään se on vaan pikku juttu.
Kaikki sanoo , että viiltely on lapsellista .Niinhän se onki , mutta se helpottaa tuskaa....Se on vaan ainoo keino millä mä voin lievittää tuskaani , etten tee mitää typerää...
Pelkään herätessä , että mitä tulee tapahtumaan sinä päivänä ja mitä harmeja tuun tekemään.

Mikää ei kiinnosta. Kaikki vaan valuu käsiin...
Menin lukioonki vaan sen takia , että mun vanhemmat olis ylpeitä musta...
Kuullostaa varmaan tosi typerältä.
Oikeasti oon sisältä päin ihan stressiä täynnä. En tie mitä tekee , missäkin elämän vaihees...
Mua pelottaa ja itkettää...
Haluan vaan , että pääsisin pois maailmasta ja alottaa alusta paremmas paikas.